Järvitaimen

Suomen ja Venäjän rajalla sijaitsevassa Oulangan (Koutajoen) vesistössä elää yksi Euroopan viimeisistä luonnonvaraisista järvitaimenkannoista.  Järvitaimen vaeltaa Venäjän Karjalan puolen kasvujärvistään lisääntymään Suomen puolelle Kuusamon syntymäjokiinsa.

Tämän syönnösvaellus alkaa järvillä tapahtuvan 1-3 kasvukauden jälkeen. Tyypillinen kudulle nouseva taimen ilman nykyisen kaltaista kalastusta olisi noin viisikiloinen ja 70-80 cm pituinen. Vaikka kolmikiloinen kirkas taimen on monilla koskilla ”merkkitapaus”, on tällainen kala biologisesti ajateltuna vasta nuorikko ja ensimmäistä kertaa kutuvaelluksella.

Jotta taimenkannoilla olisi mahdollisuuksia luonnolliseen lisääntymiseen, tulisi yli 60 cm taimenia olla lisääntymiskoskissa juuri ennen syysrauhoitusta ja 70-80 cm taimenten tulisi muodostaa vähintään viidennes kaikesta taimensaaliista.

Taimenet ovat olleet pienikokoisia johtuen nykyisestä aivan liian voimakkaasta pieniin taimeniin kohdistuvasta kalastuksesta. Ajatellaan, että taimen ei kasva, vaikka todellisuudessa taimen kasvaisi, jos sen annettaisiin kasvaa.

Ilmastonmuutoksen myötä lämpenevät kesäsäät, kuivuus, pitenevät hellejaksot ja monen tekijän summana lisääntyvä vesien tummuminen tehokkaammin auringon valoenergiaa sitoviksi, nostavat jokien kesäaikaisia lämpötiloja usealla asteella.

Kuusamon suurijokiin nousee Venäjän Pääjärvestä jopa 70 cm mittaisia ensikutijoita. Kutua seuraa useimmiten välivuosi, jonka aikana taimen keskittyy kudusta toipumiseen ja kasvuun. Talven taimenet viettävät tyypillisesti kutujoen suvannoissa, ja palaavat järvelle smolttien kanssa samaan aikaan touko-kesäkuun vaihteessa. Osa kuteneista taimenista voi palata syönnösalueelle myös pian kudun jälkeen etenkin, jos kutupaikka on lyhyt koskijakso järvien välissä.

Kaikkein ongelmallisin vaihe taimenen
elinkierrossa liittyy sen järvisyönnösvaiheeseen. Taimen liikkuu silloin
aktiivisesti ja jää sen takia enemmin tai myöhemmin kalaverkkoon, vaikka niitä
olisi muiden paikallisten järvikalojen kalastukseen edes kovin paljon.

Vasta yli 100 mm kalaverkkoja
käyttäen voitaisiin taata pienimuotoinen luonnollisen lisääntymisen
mahdollisuus ilman kokonaiskalastuspaineen rajoittamista. Jos alamitta on alle
kutukoon, ottaa myös uistelija taimenen
saaliiksi ennen kuin se on saanut jälkeläisiä. Edes 60 cm alamitan
täyttäminen ei takaa, että taimen olisi jo lisääntynyt. Jos saalismäärää ei
voida muuten rajoittaa, vaeltavan taimenen alamitan pitäisi
populaatiomallinnusten mukaan olla 70 cm kantojen jatkuvuuden turvaamiseksi.

Taimenen arvo sisävesien lohena ansaitsee tulla palautetuksi.
Ottaen huomioon vaellustaimenen nopean kasvun, on suuri sääli, että näin hieno
kala, jota menneinä aikoina on myös loheksi kutsuttu, pyydetään yleensä
käytännössä poikasena tai viimeistään teininä kesken parhaan kasvukauden.
Vaellustaimen on luonnostaan harvinainen luonnonvara, ja vaatii sen mukaisen
arvostuksen. Nykyisellään jokainen vaellustaimen on kannan ylläpitäjänä
rahallisesti mitattuna tuhansien eurojen arvoinen.